Kevaan reissupaivakirjaa epasaannollisesti luettavissa osoitteessa http://paluumatka.vuodatus.net.

Se on ohi nyt. Opiskelijakortti ja opiskelija-asunto ovat palautettuja ja Hang Sengin pankkitili tyhja ja lopetettu seka pankkikortti silputtu.

Viimeiset pari viikkoa Hongkongissa olivat taaksejattamisen aikaa. Tuntui, etteivat ihmiset olleet tajunneet kaiken olevan vain valiaikaista, ja vaihto-opuiskelijajoukon hajoaminen ympari maailmaa sai monen vaiteliaaksi. Hollantilainen Syamak kiteytti tunnelman hyvin: "Man, everyone is leaving... It's so crazy." Paljon halaamisia, paljon lupauksia yhteyden pitamisesta ja silti taustalla karu varmuus siita, etta suurinta osaa naista ihmisista ei nae enaa koskaan.

Vanhemmat ja isoveli tulivat kaymaan 22.12. ja kierratin heita ympari Hongkongia. Nain sain hyvasteltya tutut paikat ja nahtya lisaksi pari uutta, jotka tahan asti olivat jaaneet katsastamatta.

Sunnuntai (23.12) vietettiin Hongkongin saarella. Kavimme alkajaisiksi katsomassa Causeway Bayssa Noonsday Gunin laukaisun. Kyseisella tykilla ammutaan joka paiva kello kaksitoista, mutta nyt olin todistamassa tapahtumaa ensimmaista kertaa. Hongkongin melusaasteessa ei yhden tuliluikun pamaus paljoa paina, joten tama militaarinen rituaali oli jaanyt taysin rekisteroimatta. Jatkoimme sielta ratikalla Centraliin katselemaan tarkeimpia lasipalatseja ja sivusilmalla filippiinilaisia kotiapulaisia, jotka vapaapaivan kunniaksi picniccasivat joka puistossa suurina laumoina. Kavimme Aberdeenissa saaren toisella puolella syomassa maailman suurimmassa kelluvassa ravintolassa Jumbossa ja jatkoimme sielta Stanleyhin markkinakadulle. Illallisella kavimme keskustan SoHossa.

Maanantai oli pyhitetty Kowloonille. Esittelin aluksi opiskelija-asuntolan ja kampuksen samalla kun kavin hoitamassa asioita ja lopettamassa Hongkongin-tilini. Jatkoimme Mong Kokin markkinakaduille ja sielta edelleen markkinakatujen kuninkaalle, Temple Streetille Yau Ma Teihin. Joulupaivalliseksi soimme Pekingin-ankkaa Tsim Sha Tsuissa ja sen paatteeksi taivastelimme kyseisen alueen jouluaaton aiheuttamaa ihmisvilinaa. Poliisit ohjasivat ihmismassaa ja kulkua oli rajoitettu monin tavoin, mutta yllattavan hyvin poikkeusjarjestelyt taas kerran toimivat. Kokemus tuonee varmuutta tassakin asiassa.

Tiistaina menimme Lantaun saarelle. Aamiaisen jalkeen katsastimme jattilaisbuddhan ja luostarin Ngong Pingissa ja sielta siirryimme Tai On kalastajakylaan. Kiertelimme tata Hongkongin Venetsiaksi kutsuttua aluetta, kavimme veneretkella ja soimme meriruokaa. Veneretken tarkoituksena oli kayda katsomassa alueen kuuluisia vaaleanpunaisia delfiineja, mutta maisemat ja uusi perspektiivi kylaseen ajoivat tasta edelle. Yhden delfiinin pyrston naimme polskahtavan vedessa. Sovitaan, etta se oli vaaleanpunainen. Illalla nousimme Hongkongin saaren Victoria Peakin nakotorniin katsomaan Hongkongia korkealta, kun kerrankin smogin maara sen salli.

Keskiviikkona matkasimme Kowloonin ja New Territoriesin rajalle Diamond Hilliin katsomaan Chi Linin nunnaluostarin ja sen laheisyydessa olevan puutarhan. Sielta jatkoimme New Territoriesin Sha Tiniin kymmenentuhannen Buddhan luostaria ihmettelemaan. Huvittavaa oli huomata, etta luostarille johtavan 400-askelmaisen portaikon vierelle kyhatyt kullanvariset patsaat olivat muovia. Made in Hong Kong. Paivallisena nautittiin hotpotia Tsim Sha Tsuissa luokkakaverieni kiinalaisten Tommyn ja Leahin seka korealaisen Amyn seurassa. Sielta jatkettiin katsomaan Symphony of Lights -valoshow'ta lautankannnelta. Kyseinen valoshow toteutetaan valkyttamalla Hongkongin saaren ja Tsim Sha Tsuin rannalla olevien rakennusten neonvaloja ja katolla olevia valonheittimia musiikin tahtiin, ja se esitetaan joka paiva kahdeksalta illalla. Isoveljelle piti tottakai esitella myos Lan Kwai Fong ja Wan Chai.

Torstai vietettiin Macaolla. Tai pikemminkin torstai-ilta, silla lomien aiheuttaman ruuhkan takia saarelle paaseminen venyi lahemmas kuutta. Katselimme keskustan portugalilaista arkkitehtuuria edustavat paakohteet lapi, soimme portugalilaista ruokaa ja teimme ekskursion Sikstuksen kappelia seka Venetsiaa imitoivaan jattimaiseen rahan palatsiin, Venetian-kasinoon. Kasinon sisalle oli jopa rakennettu kanaalisto, jota pitkin sai matkata gondolin kyydissa melkein-aidon italiaanon hoilatessa o' sole mioa, jos halusi keventaa kukkaroaan.

Kirjoittelen talla hetkella nettikahvilassa Thaimaan Koh Changin saarella. Macaolle lahdin 55-litrainen rinkkani tayteen pakattuna ja jatin sen lauttaterminaalin sailytyslokeroon. Kun perheeni lahti, jain itse nukkumaan terminaalin betonilattialle suosittuun pimeaan kulmaukseen (minulla oli kokonaiset kaksi kamppistakin). Vaihdoin koisimispaikkaa aamukuudelta Macaon lentokentalle, kun alkoi leuttasatamassa viluttaa. Puoli viidelta perjantai-iltapaivana lahti lentoni Bangkokiin. Sielta jatkoin bussilla Tratiin, jossa vietin yhden yon. Koh Changille saavuin eilen lautalla. Taalla liityin muuhun matkaajajoukkoon, johon kuuluvat PolyU:lla vaihdossa olleiden Sofian ja Niinan lisaksi heidan ystavansa, Marianne, Tytti ja Hanna.

Lampimana tervetulotoivotuksena bungaloviemme ulkopuolella majaillut omistajan koira hyokkasi raukkamaisesti takaapain ja puri minua jalkaan. Omistaja tuli kovasti pahoittelemaan ja levitti jalalle jotain Vic's Vaborubille sukua olevaa menthol-voidetta. Antoi jopa koko purkin minulle ja sanoi, etta jos puree toistamiseen, kayta tata. Kiitos vaan, mutta jos kyseinen piski puree uudestaan, kayttanen katta pidempaa. Kunnon purujalkia ei jalkaan jaanyt, mutta kavin ottamassa varmuuden vuoksi vesikauhupiikin. Jotain kayttoa matkavakuutuksellekin. Muutama piikki pitaa viela ottaa jatkossakin.

Koh Chang on hirvittava turistirysa, mutta kylla taalla latautuu pari paivaa. Eraassakin rantaravintolassa on iso mainos: "Mammas kottbullar med lingonsylt". Suomen lippuja roikkuu useammankin sukellusputiikin seinustalla. Nain alkuperaista Thaimaata paasimme siis todistamaan.

Ensi tiistaina matka jatkuu kohti Kambotzaa, jonka paakaupungissa Phnom Penhissa juhlitaan 5.1. Mariannen serkun haita. Suomalais-nigerialaiset haat Kambotzassa saattavat olla aikamoinen kokemus. Sami liittyy seuraamme 4.1. ja sitten on retkikuntamme taysilukuinen.

Tama blogi loppuu tahan. Kiitos kaikille, jotka jaksoitte olla mukana. Jos intoudun kirjoittelemaan tulevasta reissailustani, teen sille oman blogin, silla se ei liity enaa Hongkongiin ja on otsikon kanssa ristiriidassa.

Taalta tahan,

Juha